So, now you Think you know what i've been doing Ev'rytime you caught me feeling funny. But it's not the way you wanted ev'rything. There's a plethora of _colorful_ objects Needing an artistic body view them. Ev'ry little fish is trying Mercifully obtain my attention. _Various_ droplets of the purple gas are growing. Only if you had the guts to see the World as it's been meant to see its Rascals, so would you. Mercy percy tell me Were she very invalid so She could not be in a hospital area. If you see her smiling at me Tell how much I miss her very Obscure kind of paintings that she _Tended_ to paint while watching dolphins Playing in the playground. _Plentiful_ dreaming _merciful_ screaning If you only accept. Did you ever think about the consequence of Acting just the way that would be good. When I see the most enormous Christmas monkey steeling all the Valuable gifts that were bought Just for spare pleasure - one hot minute is over.

Chorus: Can you feel my heartbeat Can you see my soul Do you see my eyes bleed Do you feel my woe If you can hear my heart beat You needn't fear my soul And I can see your eyes glow And I can taste your [hole] 1st verse: I see you watch me over dance floor I feel your call is irresistable I soon forget my fresh cocktail And we dance the night away (so) 2nd verse: When I open eyes next morning I see your high heels on my bedroom floor Then I turn around and see you smiling at me And I know we'll be together forever

Sinä menit toisiin juniin, mutta tulit minun uniin. Turhaan katson moisiin kuviin, suotta olen sinun tuli. Toivoit lumetonta maata, monta unetonta yötä. Katsoit päivään jokaiseen, kasvoit yöhön kesäiseen. Kuinka sanoisin sen sulle, tunnen olet tärkein mulle. Ulkomaailma pakottaa, jotain tahtoo varottaa. Joskus jossain joku huokaa, elämä nyt takas tuokaa. Silloin täytyy laittaa ruokaa, suokaa että pyydän: juokaa. Viikot juoksee omaa rataa, muiden kanssa hyvää pataa. Tunnen, kuinka onni mataa; oi, kun voisi muille jakaa. Joet virtaa halki maiden, sanaa vieden julkimoiden. Se on malli maailman, neon valot viidakon. Joskus täällä toivoisin, et sun kanssas makaisin. Sydäntäni vielä tarvitsen, tuo se pois takaisin. Yksi etsii kultasuonta, toinen hiekkarantaa syvää. Moni tyytyy yhteen jyvään, kaikki löytää multamaahan. Maailma on yhä sininen, täältä tähtipölyyn siirryit nyt.

Katso kuinka meillä, kivaa onpi täällä. Katso kuinka meillä, kivaa onpi täällä. Tuutko meidän kanssa, meidän kanssa leikkiin. Tuutko meidän kanssa, meidän kanssa leikkiin. Kun on meitä monta, häipyy kaikki sonta, eikö oo nyt se uskomatonta Mut jos sul on murhe, eikä vene kulje. Mut jos sul on murhe, eikä vene kulje. Kerro meille huoles, niin avataan sun purjees. Kerro meille huoles, niin avataan sun purjees. Sillä vaikka nyt, suru sulla ois Nosta esiin se, kannetaan se pois Huolet häipyköön, ja leikki jatkukoon. Nyt kun ilta on tullut ja aurinko laskenut, me saamme vihdoin olla kahden. Voimme keskittyä vain olennaiseen, sillä meillä on kaikki aika, mitä maailmassa on ikinä ollut. Meillä on kaikki se tila, jonka voimme kuvitella ikinä täyttävämme. Ja meillä on kaikki ne tunteet, joita tulemme koskaan tarvitsemaan. Eikä kukaan tule meitä häiritsemään enää, ei mikään tule meitä keskeyttämään. Vaikka joku koputtaisi ovelle, vaikka kaikki puhelimet soisivat yhtäaikaa. Vaikka joku hyökkäisi meidän kimppuumme, vaikka joku yrittäisi meidät tappaa. Ei meitä voi enää häiritä eikä vahingoittaa. Sillä me olemme nyt kaiken maallisen yläpuolella. Ja me saavutamme sellaisen puhtauden, jota itse Platonkaan ei voinut kuvitella olevan. Sillä me olemme yhtä niin kuin vain kaksi ihmistä voi tulla yhdeksi kauneimmalla kuviteltavissa olevalla tavalla. Ja me loistamme niin kuin ei mikään enkelkuoro ole kuunaan loistanut. Ja me levitämme iloa tähän maailmaan. Meidän loistomme hävittää kaiken sen surun, jota muut ovat vuosituhansia tänne kylväneet. Me poistamme kaiken kärsimyksen koko ihmiskunnasta ja me poistamme kaiken kärsimyksen koko eläinkunnasta. Ja käy niin, että ihmiset lakkaavat tappamasta toisiaan ja vihamiehet alkavat rakastaa toisiaan. Ja ihmiset lopettavat eläinten surmaamisen, ja eläimet lopettavat toisten eläinten surmaamisen. Meidän taivaallinen loistomme tuo valoa maailman pimeimpäänkin kolkkaan. Meidän aurinkoinen hohtomme lämmittää kylmimmänkin paikan. Meidän kauneutemme saa sokeat taas näkemään ja laulumme saa kuurot taas kuulemaan. Ja meidän kosketuksemme saa rammat kävelemään ja halvaantuneet nousemaan vuoteistaan. Ja lopulta kaikki on siinä harmoniassa, jossa sen alun perinkin oli tarkoitus olla, ennen kuin kaikki meni pieleen. Katso siis kuinka meillä taas, lystiä onpi täällä. Katso siis kuinka meillä taas, lystiä onpi täällä. Tuuthan siis meidän kanssamme, yhdythän meidän leikkiin. Tuuthan siis meidän kanssamme, yhdythän meidän leikkiin. Kun on meitä monta, häipyy kaikki sonta, eikö oo nyt se vaan aika uskomatonta!

En sua koskaan voi unhoittaa. Olet mielessäni aina vaan, uudestaan. Enkä pysty elämään, ilman muistojas. Sua joka päivä kaipaan luoksein taas. Mut sua takaisin en koskaan saa, milloinkaan. Olet pelkkä muisto vaan, ja sellainen tulet sä ain olemaan. Mut hymy mun huulille hetkeks nousee, kun sinua vain aattelen. Sitten mä havahdun todelliseen, mennyttä olet kuin lumet talven sulaneet. Oi nuoruus kuinka sua kaipaankaan. Ja niitä kultaisia aikoja, vanhoja. Maksaisin mä mitä vaan, jos saisin nuori olla taas. Mut nyt mä olen enää vanhus vain. Oot nuoruus valunut mun sormistain, aatteistain. Nyt mä yksin tänne jäin ja pelkät muistot mulla on seuranain.

Surman suu jo aukeaapi Mistä apua nyt saapi Murhaajat tuo kohta suistaa irti veikostaan Ken nyt kaatunutta muistaa taas kun taistellaan Lemulla oli verinen Kun sota riehui, luodit soi He toisiinsa vihan tulta loi Hän ruumiita katsoo ja nousee, astuu askelen ja kuolee neidon etehen Voi veljeyttä Cronstedt, Lode, Döbeln, Adlercreutz

Anna hyvä Jumala valon joskus tulla kasvoille ja vedä ulos painajaisista Muuta järkeväksi äänten sekamelska, ettei koko ajan pelota ja Väännä mun pään ympäriltä irti tämä kiristävä rauta Hei pliis auta Raiteilleen palauta, pyydän sua Laitoitko mut matkaan, kun sänky alta häviää? Olenko taivaassa, kun en tunne enää mitään? Taivaasi välkyttää Nielaisen ja sitten hämärään painan pään ja nään sun hymyilevän En nyt taida ihan vielä siellä olla, missä koko ajan hyvä on ja nappinenä enkelkuoro tekee joka toinen tahti modulaation Väännä mun pään ympäriltä irti tämä kiristävä rauta Hei pliis auta Raiteilleen palauta, pyydän sua Ja nään sun hymyilevän Ja nään sun hymyilevän

Salve, Regina, mater misericordiae, vita, dulcedo, et spes nostra, salve. Ad te clamamus, exsules filii Hevae; ad te suspiramus, gementes et flentes in hac lacrimarum valle. Eia ergo, advocata nostra, illos tuos misericordes oculos ad nos converte. Et Iesum, benedictum fructum ventris tui, nobis post hoc exsilium ostende. O clemens, o pia, o dulcis Virgo Maria. Who are we? Where are we coming from? What is this war that we're at with ourselves? What is this beauty surrounding us that we fail to see? When did the evil enter our souls? Where are we going to? Where are we? When are we?